Sisällys

1. Saatteeksi
2. Jäi taakse vuori kirkastuksen, virsi 55
   • Kuoro, urut, sello ja seurakunta
3. Öljymäellä
   • Jeesus, Pietari ja urut
4. En tahdo Herrastani
   • Kuoro
5. Getsemanen puutarhassa
   • Kuoro, Sello ja urut
6. Enkeleitä erämaahan
   • Naiskuoro (tai solisti) ja urut
7. Nukkuvat opetuslapset
   • Kuoro
8. Vangitseminen
   • Jeesus, Kuoro ja urut
9. Käsiin vihollisien, virsi 56:7
   • Seurakunta ja urut
10. Pietarin laulu
    • Pietari ja urut
11. Tuomittavana
    • Lukija, Pilatus, Jeesus, Pietarin vaimo, kuoro ja urut. (Tämä osa voidaan toteuttaa pelkästään lukemalla, jolloin teos voi toimia sävelhartautena.)
12. Jo aivan uupunut
    • Sello ja urut
13. Oi rakkain Jeesukseni, virsi 63
    • Kuoro, sello, seurakunta ja urut

Saatteeksi

Getsemanen puutarhassa on koottu Sibelius-Akatemian kanttorin maisteriopintojen lopputyönä. Eräs kanttori toi tällöin esille ajatuksen, että hiljaiselle viikolle on vaikea löytää käyttökelpoista musiikkia kirkkokuorolle. Siitä heräsi ajatus säveltää suomalaista ja kohtalaisen helposti omaksuttavaa musiikkia, jonka myötä olisi mahdollista päästä hiljaisen viikon tunnelmiin.

Pienoispassio on koottu sillä ajatuksella, että sen toteuttaminen onnistuu pienehköllä kokoonpanolla: kuoron lisäksi tarvitaan vain urkuri ja sellisti. Toki lisäksi tarvitaan solistit Pietarin, Jeesuksen, Pilatuksen ja hänen vaimonsa osiin, mutta näihin löytynee laulajat vaikkapa kuorolaisten joukosta. Koen tärkeäksi, että myös seurakunta pääsee osallistumaan, siksi mukana on myös yhteislauluja.

Ajankohdaltaan Getsemanen puutarhassa soveltuu parhaiten esitettäväksi palmusunnuntain ja kiirastorstain välillä, tällöin se voi toimia linkkinä pyhien välillä. Teoksesta on tietoisesti jätetty pois ehtoollisen asettaminen ja ristiin naulitseminen. Näin ei viedä juhlapyhiltä niiden syvintä sanomaa.

Toivon, että teoksen kautta hiljaisen viikon tapahtumat voisivat tulla lähelle kuulijaa ja että se tummasta sävystään huolimatta toisi toivoa ristinuhrin valosta.

”Olen kotiäiti ja kehräämöyrittäjä, koulutukseltani kirkkomuusikko ja musiikkipedagogi.

Sävelet ja niillä leikittely ovat kulkeneet mukana lapsuudesta saakka. Säveltäminen on kuin kuulisi linnun pyristelevän ikkunan takana: se ei jätä rauhaan ennenkuin pääse tupaan lepäämään. Ja sitten se jo haluaakin lentää takaisin ulos – vapauteen.”

— Miia Ratilainen

---